Aivopesua

img_8518Teksti on julkaistu JeppisWeekly-lehdessä 23.2.2017

Riittävän pitkien yöunien jälkeen mieli on kirkas, eikä (juuri) mikään vaikuta mahdottomalta. Fyysisiä ja henkisiä voimavaroja tuntuu olevan enemmän kuin levottomasti tai niukasti nukutun yön jälkeen.

Mutta miksi tarpeeksi pitkät yöunet niin usein tuntuvat olevan mahdottomuus? En kärsi unettomuudesta kuin satunnaisesti. Nukahdan säädyllisessä ajassa ja useimmiten unta riittää yli aamuyön tuntien, mutta silti kahdeksan tunnin toivottu skenaario toteutuu varsin harvoin.

Vajaaksi jääneen unisaldon huomaa koko valveillaoloajan. Aamulla ajatus käynnistyy nihkeästi, iltapäivällä työnteko takkuaa, alkuillasta tekisi mieli heittää pitkäkseen. Mutta jonkinlainen uupumuspiikki tulee kerta toisensa jälkeen ylitettyä iltayhdeksän paikkeilla ja puolenyön tienoilla väsymyksestä ei enää ole tietoakaan: jo kiinnostavat kirjat, lehdet ja Netflixin anti! Mobiililaitteiden sininen hämy pitää hereillä seuraavan vuorokauden puolelle ja huomispäivänä kierre käynnistyy herätyssignaalin soitosta.

img_9171Havahduin unenpuutteen haittoihin terveydenhoitajan rutiinikäynnillä, jossa kaikki laboratoriokokeet ja verenpaine todettiin mainioiksi. Toistaiseksi. Kuitenkin olo on viime aikoina ollut nuutunut ja pahimmillaan perin hidasjärkinen. Jaksaminen on koetuksella ja arki tuntuu aika ajoin ponnistelulta. Ammattilaisen ohje oli: muu on hallussa, mutta varmista d-vitamiinin saanti – ja opettele nukkumaan tarpeeksi.

Kyse ei ole vain siitä, että väsyneenä vatuloi, mokailee, tuhraa aikaa turhanpäiväiseen eikä pysty keskittymään olennaiseen. Kyse ei myöskään ole pelkästään työssä jaksamisesta, vaan niin oppimis- kuin fyysisen vastustuskyvynkin ylläpitämisestä.

Levon ja erityisesti unen merkityksestä on viime aikoina julkaistu kiihtyvässä määrin tutkimustuloksia. Kaikkia uneen liittyviä mekanismeja ei neurotiedekään tällä hetkellä pysty selittämään, mutta tutkijat ovat yhtä mieltä nukkumisen tärkeydestä. Uni vaikuttaa elämänlaatuun ja hyvinvointiin monella tavoin.img_8515

Helmikuun ajan käynnissä oleva kotimainen lepohaaste kannustaa kuromaan umpeen univajetta. Unen puute altistaa kakkostyypin diabetekselle, masennukselle, verenpainetaudille ja dementialle. Paitsi fyysinen hyvinvointi, myös muisti ja oppimiskyky edellyttävät unta. Itse asiassa uni onkin elinehto nimenomaan aivojen toiminnalle.

Kaikkein sympaattisin, vaikkei ehkä tieteellisin, kuvaus unen merkityksestä on se, jossa pienet siivoojahahmot pikkuruisine harjoineen putsaavat yön aikana aivoista kuona-aineita. Opitut asiat loksahtavat lokeroihinsa ja muistettavat detaljit löytävät asiayhteytensä, kun turha tavara on poissa. Näille ahkerille siistijöille yritän jatkossa luoda mahdollisimman hyvät työskentelyolosuhteet. Siivottu vintti pitää mielen kirkkaana!

Kategoria(t): Ajattelu, Hyvinvointi | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Kauas on pitkä matka

Teksti on julkaistu JeppisWeekly-lehdessä tammikuussa 2017
Satuin lounaalle yhtä aikaa ystävän kanssa. Koska kumpikin meistä käy säännöllisesti työasioissa Helsingissä, juttu ajautui junamatkailuun. Huomiot juna-aikataulujen vuorottaisista parannuksista ja huononnuksista – matkalaisen tarpeista ja näkökulmasta riippuen – pistivät miettimään matkantekoa laajemminkin.

Raidematkailussa on paljon hyvää: junassa työt luistavat, kahvia on tarjolla, jaloittelemaan pääsee halutessaan. Jos kaipaa juttuseuraa, sitä yleensä löytyy. Kanssamatkustajat ovat lähes poikkeuksetta mukavia, samoin työntekijät. Kummallisiakin kokemuksia toki tuhansien matkojen sekaan on osunut.

img_9087Junan tuomia ja viemiä pohdiskeli yhdellä matkalla erikoislaatuinen konduktööri, jolla oli vahvoja mielipiteitä suomalaisten maakunnallisista luonteista.

Häveliäisyyssyistä en viitsi toistaa kaikkea hänen sanomaansa, mutta pääpiirteissään hän jakoi suomalaiset suoriin ja rehellisiin, jotka korjaavat jälkensä ja ostavat lippunsa sekä epäluotettaviin sottapyttyihin, joiden jäljiltä vessa on siivoton ja jotka tekevät kaikkensa, ettei matkasta tarvisi maksaa. Nämä erot noudattivat kutakuinkin maakuntien ja kielialueiden rajoja.

Toisella junareissulla kuuntelin, kuinka esimiesasemassa oleva henkilö ruoti puhelimessa työpaikalla käymiään kehityskeskusteluja, työntekijöidensä sairauksia, asenteita ja ongelmia. Nimiä ei mainittu, mutta turhaa tietoa tuli junavaunulliselle joka tapauksessa. Tietosuojan vaarantumiseen ei aina tarvita tietoverkkoja, riittää kun puhuja unohtaa istuvansa paikassa, jossa on muitakin ihmisiä.

Molemmissa tilanteissa olisi tietenkin kanssamatkustajana pitänyt puuttua asiaan. Puuttumattomuus harmittaa joka kerta, kun muistan kyseiset matkat. Konduktöörin ei toisaalta olisi pitänyt avautua koto-rasistisista mielipiteistään matkustajalle ja työmatkalainen puolestaan olisi voinut siirtyä luottamuksellisiin puheluihin soveltuvaan koppiin, joita junissa on tarjolla.

Itselläkin ympäristö tosin innostuessa helposti haihtuu mielestä ja vieruskaverit saattavat saada enemmän informaatiota kuin olisivat halunneet. Aikaisina aamuina kuitenkin kaipaan ruotsalaiseen malliin erityistä hiljaista vaunua, jossa mikään ei piippaisi, kukaan ei kailoittaisi ja valot olisi himmennetty. Tämän toiveen unohdan minäkin, kun intoudun keskusteluun törmätessäni harvoin näkemääni kollegaan ennen aamukuutta.

img_2456Mainitsemassani lounaskeskustelussa pohdimme myös autoja, autoilijoita ja autottomia. Itse olen kasvanut lähes neljän miljoonan henkilöauton Suomessa harvinaislaatuisissa oloissa: kotonani ei koskaan ollut autoa, eikä vanhemmillani ajokorttia.

Äiti ja isä onnistuivat muun muassa parikymmentä vuotta sitten kuljettamaan minulle hankkimansa keittiön tuolit metrossa ja apostolinkyydillä ylös jyrkkää Porthaninkatua Kallion Karhupuiston pieneen yksiööni.

Niinpä minäkin olen tottunut liikkumaan jalan niin pikku paikkakunnilla kuin isoissakin kaupungeissa.

Joskus jalankulkijan osaa ihmetellään. Pietarsaarelaistuttavat kummastelivat muutama vuosi sitten kaupunkiin Isokadulle muuttajien autottomuutta: “Men ni har så langt ti Prisma!”

Matkat ovat kuitenkin kovin suhteellisia. Kolmen kilometrin etäisyys on isossa kaupungissa vielä ydinkeskustaa, täällä se ulottuu kaupungin laidoille ja ylikin. Kävellen pääsee maaseudulla pitemmälle!

Otan kuitenkin mielelläni vastaan apua henkilöautoilijoilta. Jos saman päivän aikana on ehdittävä Pietarsaaresta sekä Nivalaan että Haapavedelle, on mukavaa että toimeksiantajat suhtautuvat saattaen vaihdettavaan esiintyjään mutkattomasti: yksi hakee Ylivieskasta, toinen kuskaa tapahtumapaikkojen välillä, kolmas palauttaa illan tullen rautatieasemalle.

dsc_0154Aikataulujen selvittäminen on nykyisin helppoa, vaikka tulokset eivät aina miellytäkään. Pohjanmaalta Varkauteen on turha yrittää julkisilla välineillä työkeikalle, ellei käytettävissä ole kolme vuorokautta.

Mutta ennen kaikkea matkasuunnittelu vaatii autottomalta tarkkuutta: bussiaikataulun merkintä M,P on kirpeänä pakkas-keskiviikkona kovin toinen asia kuin M-P.

Kategoria(t): Matkalla | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Ripaus vanhaa, kourallinen uutta

Julkaistu JeppisWeekly-lehdessä 12.1.2017

Hyvä ystävä muutti viime vuoden lopulla tilavasta vanhasta talosta huomattavasti pienempiin oloihin, isommasta perheestä yksinasujaksi. Hän, piintynyt keräilijä, teki tiukan inventaarion, lahjoitti ja myi ennakkoluulottomasti rakkaita kirjojaan, vaatteitaan ja astioitaan.

img_4686Lopulta hän kuskasi kaatopaikalle sen, mikä ei kierrätykseen kelvannut ja jätti vain tarpeellisimman (mihin toki lukeutui myös pieni kotikirjasto, aiempaan verrattuna vaatimaton, mutta sisällöltään ehdottoman tärkeä.)

Syytä on myös mainita, että hänellä on seuranaan kaksi kissaa, joten täysin yksin hän ei asu.

Kun ahkera muuttoapu oli sijoittanut aterimet keittiön laatikoissa eri järjestykseen kuin edellisessä kodissa, ystäväni ensi reaktio oli palata alkuperäiseen: lusikat, haarukat ja veitset, ei suinkaan veitset, lusikat ja haarukat. Hän tuli kuitenkin toisiin aatoksiin: ehkä tämäkin olisi osa uutta elämää!

img_0713Ja alkuun päästyään hän teki pienen muutoksen toisensa jälkeen: joi aamuteen toisella puolella pöytää kuin aikaisemmin, lisäsi päivärutiineihin youtuben tahdissa ahkeroitavan kuminauhajumpan, pyrki yöllä huolehtimaan herätessään korvaamaan huolenaiheet laskemalla hotelleja, joissa matkustelevaisen työuransa aikana on yöpynyt (muutkin unettavat laskutoimitukset käyvät).

Vanhassa voi hyvinkin olla vara parempi, mutta joskus totutusta poikkeaminen kannattaa. Uudet tavat toimia saattavat paljastaa tuoreita näkökulmia ja synnyttää yllättäviä ideoita. Hiljattain luin uutisen, jonka mukaan uuden oppiminen vapaa-ajalla voi auttaa jaksamaan työelämän myrskyissä.

Toki järkeä ja tasapainoa tässä itse kultakin tarvitaan, ettei harrastus muutu taakaksi, mutta työstressi saattaakin laantua, kun vastapainoksi keskittyy ihan muiden tietojen ja taitojen kehittämiseen. Ehkä uudet rutiinitkin ohjaavat samaan suuntaan: virkistävät ja vetreyttävät.

Itse aion uuden vuoden kunniaksi elvyttää uusvanhoja rutiineja: haluan liikkua ja laulaa säännöllisesti. Sähköinen kalenterini muistuttaa kiireisimpinä aikoina aamuisin, että elettävä on päivä kerrallaan. Kaikkina aikoina yritän muistaa kauniit sanat, itselleni ja muille, joka päivä.

Ystäväni elämä ei ole muuton ja muutosten jälkeen mullistunut, mutta uusi tilanne on helpompi sulattaa, kun osan asioista tekee tavalla, joka suuntautuu tulevaan, eikä muistuta turhaan entisestä.

Kategoria(t): arki, Hyvinvointi, Kirjat, Muutto | Avainsanat: , , | Kommentoi

Työvuosi 2016: silmissä vilisee

Sekatyöläinen hämmästyi itsekin viime vuoden saldoa:

  • 22 toimeksiantajaa
  • töitä suoritettu 21 paikkakunnalla
  • työmatkoilla 113 päivää
  • muita matkoja kertynyt 53 päivää

Tuntuma siitä, ettei kotona juuri ehtinyt oleskella, pitää siis paikkansa. Onneksi jokunen työmatkapäivistä ja suuri osa muista matkapäivistä on vietetty puolison (tai sisaren tai vanhempien) seurassa.

 

Kategoria(t): Matkalla, Työ | Avainsanat: , | Kommentoi

Vuoden 2016 parhaat joulupuut: katso järkyttävät kuvat!

Kuten ainakin parina aiempana vuonna, nytkin Sekatyöläinen näpsi kuvia tielleen sattuneista joulukuusista. Kuvat julkaistiin tägeillä #joulukuuset2016 #julgranar2016 ja #christmastrees2016 ja kukin puu tägättiin vielä erikseen (#xmastreeN).

Nyt äänet on laskettu niin IG:stä kuin FB:stäkin ja tässä ovat sensaatiomaiset tulokset! Äärimmäisen tarkan pistelaskun suoritti virallisten valvojien Isidorin ja Tiramisun silmien alla Sekatyöläinen itse: jokaisesta tykkäyksestä yksi piste, kommenteista kolme. Kommenttien sisältö ei ratkaissut, vaan lukumäärä.

Voittajaksi selviytyi 80 äänellä kaikkea muuta kuin traditionaalinen nro 27: Berliinin pöllöt. Äänestäjät olivat siis varsin epäsovinnaisia joulukoristelun suhteen.

Kakkonen, pietarsaarelaisen Kaffian tyylikkäästi riisuttu malli, kilpaili numerolla 9 ja sai kaikkiaan 68 ääntä.

Arlandan lentokentän amerikkalaistyyliin näyttävä kuusipuu (numero 1) tuli kolmanneksi. Kokonaisäänimäärä 61.

Neljäs sija osui Sekatyöläisen omalle pienelle ja sievälle joulukuuselle. Kilpailunumero 22, ääniä 56.

Viidentenä palkitaan kuusi nro 3, seinäjokelaishotelli Lakeuden kaunis versio. Pisteitä joulukuusi sai 54.

Onnea voittajille.

Kategoria(t): Juhla | Avainsanat: , , | Kommentoi