Turisteja, taidetta, tarinoita

Teksti on julkaistu JeppisWeekly-lehdessä 10.8.2017

“Nämä sormukset ovat serkkuni tekemiä, hän asuu ihan tässä lähellä, parin minuutin päässä”, mainitsee nuori mies lissabonilaisessa käsityöläisputiikissa. Kettua esittävästä ostoksesta tulee heti entistä elävämpi. Hetkeä aiemmin olemme hämmästyttäneet myyjää toteamalla, että korujen hirvet ja ketut, mikseipä karhutkin ovat suhteellisen tuttuja näkyjä Pohjanmaan suunnalla – koruseppä itse on poiminut motiivit oleskellessaan Halifaxissa.

Pienen lahjatavaraliikkeen kaikilla esineillä on tarina ja tekijä; kierrätyspuuvillasta tehdyt meritähtiä muistuttavat pannunaluset on valmistanut hyvä ystävä, keraamikko on lähisukulainen, kaikki tuottajat tavalla tai toisella tuttuja ja materiaalit tarkoin valittuja. Koska tuliaisia hankkiessamme puheeksi tulivat myös musiikkiharrastukset, myyjä kirjoitti paperipussin kylkeen oman YouTube-käyttäjänimensä.

Kohtaaminen jäi mieleen. Tarinat ja niiden jakaminen ylittävät usein kulttuuriset ja maantieteelliset rajat, jopa kielimuurit. Tarinoita syntyi ja tuli vastaan viikon matkan aikana kaikkialla, kuten lomalla on tapana. Niitä kertoivat hotellin työntekijät, niihin törmäsi kadunvarsilla ja terassikahviloissa. Alkuillasta rantakadulla soittanut kapverdeläisbändi innoitti ohikulkijat tanssimaan, jopa toisilleen vieraat pyörähtelivät keskenään ja jatkoivat sitten kukin suuntaansa.

Parhaimmillaan tarinat avaavat meille näkymän toisen ihmisen kokemuksiin ja avartavat käsitystämme hänen todellisuudestaan. Portugalilaistaiteilija Paula Regon taidetta esittelevä museo, “Tarinoiden talo” ja sen näyttely “Salaisuuksia ja tarinoita” kertoo, kuinka isä lähetti 17-vuotiaan portugalilaistytön opiskelemaan lontoolaiseen taidekouluun, koska kotimaan ilmapiiri ei sallinut naisille yhtä paljon mahdollisuuksia. Taitelijan tarina kertoo naisen asemasta ja yhteiskunnallisesta tilanteesta 1950-luvun Portugalissa. Paitsi Regon henkilökohtainen tarina, myös hänen taiteensa kertoo maasta, politiikasta, kulttuurista. Taide on arvokasta taiteena, ilman ulkopuolisia motiiveja ja tavoitteita, mutta kuvastaa myös taiteen tekemisen ehtoja ja sen mahdollisuuksia: mitä eri aikoina ja oloissa on haluttu ilmaista, mitä on saanut ja voinut sanoa, kuvin.

Tarinat ja elämykset, muiden ihmisten vinkit, kokemukset ja ajatukset ovat sukua toisilleen. Niitä jaettiin matkan aikana jäätelökärryn äärellä, kun suosittelimme saksalaismatkalaisille parhaita makuja. Seuraaville turisteille jaamme tarinoita hotelleista, kahviloista, puistoista ja museoista matkan jälkeen sosiaalisen median matkailufoorumeilla.

Nykyisin puhutaan myös tarinoiden ylivallasta. Meitä muistutetaan siitä, että tarinat eivät korvaa faktoja, eivätkä tunteisiin vetoavat yksityiset kertomukset selitä maailmaa tyhjentävästi ja yleispätevästi. Kaikkeen ne eivät riitäkään, mutta tähän ne sopivat: myötäelämiseen, ihmisten ymmärtämiseen, toisenlaiseen arkeen tutustumiseen, yhtäläisyyksien tunnistamiseen.

Mainokset

Tietoja Löykkiön kirjasto. Löykkiö Library

Library nerd. Writer. Literature buff.
Kategoria(t): Matkalla Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s