Juhannusta jokaiseen makuun!

Teksti on julkaistu JeppisWeekly-lehdessä 15.6.2017

Viime kuukausina olen kahlannut kotimaista kirjallisuutta keräten tulevaa kirjaprojektia varten mainintoja juhlista: miten romaaneissa vietetään vuodenkiertoon kuuluvia juhlia, mitä kirjoissa kerrotaan merkkipäivistä.

Suomen kesä saattaa olla lyhyt, mutta juhlia siihen mahtuu! Kun ollaan selvitty vapusta, vuorossa on helatorstai, koulunpäättäjäiset, ylioppilasjuhlat, helluntai ja pian jo juhannus.

*********

Säätä kommentoidaan kirjoissa tämän tästä ja juhannuksen juhlijat ovat jo menneinä vuosikymmeninä olleet säätilasta huolissaan. Aaro Hongan nuortenkirjassa Hurja Kunnari pojat viettävät sateista juhannusta 1960-luvulla.

”Juhannuksen aatonaattona alkoi pilviä, tummanharmaita ja uhkaavia, kerääntyä kaupungin siniselle taivaalle. Ne tihenivät nopeasti, ja yöllä ennen juhannusaattoa alkoivat kaatosateet, joita kesti yhteen menoon monta päivää.”

Lopulta poikien juhannus kuluu kirjojen parissa, mikä onkin hyvä vinkki, ellei sää suosi ulkosalla oleskelua.

Säiden lisäksi niin edesmenneet kuin nykykirjailijatkin yhdistävät kesäjuhliin tuttuja elementtejä: paljon kirjoitetaan juhannustansseista, kokkotulista, kesämökkimiljööstä, saunomisesta ja suomalaisesta luonnosta.

Kaiken kaikkiaan juhannukseen ladataan monenlaisia odotuksia. Kun päähenkilö Antti tekee Even Hietamiehen Hammaskeiju-kirjassa uuden parisuhteen alkumetreillä suunnitelmia siitä, mitä Ennin ja tämän tyttären Tertun sekä oman poikansa Paavon kanssa jatkossa puuhattaisiin, osa haavekuvista liittyy keskikesään.

“Mennään ensi juhannuksena Reposten mökille. Syödään mansikkakakkua ja poltetaan menneen vuoden vanhat synnit juhannuskokossa. Kun lapset nukahtavat, istutaan Reposten kanssa terassilla, kuunnellaan radiosta Kesäillan valssia, juodaan kahvit ja konjakit.”

F.E. Sillanpää kuvaa kesäyötä kauniisti: “Mitään suviyötä pohjolassa tuskin onkaan; on vain viipyvä, viipyessään hiukan himmenevä ehtoo, mutta siinä himmeydessäkin on tuo sanalla sanomaton kirkastuksensa.”

Philip Teirin tuoreessa Tällä tavalla maailma loppuu -romaanissa Julia ja Erik kylpevät juhannuspäivänä omassa mökkisaunassaan Pietarsaaressa, hikoilevat pois edellispäivän juhlien rasitukset. Uinnin jälkeen elämä on parhaimmillaan.

“Tämä on ehkä ihan parasta, oikeasti”

Myös juhannushäät kuuluvat kesään. Keskikesän häistä ja morsiamesta kertoo herkästi Inka Nousiainen kirjassaan Kirkkaat päivä ja ilta:

“Juhlapäiväksi sää kaunistui, ja kaunis oli Varpukin, eikä Iida väsynyt katsomaan ystävänsä onnellisia kasvoja ja valkoista pukua ja nilkkoja jotka lipuivat sen alta esiin keveinä kuin vesi.”

Joskus juhlapäiviin kuitenkin liittyy ääneenlausumattomia ikäväksi muuttuneita pakkoja, joista irrottautuminen ei aina ole helppoa. Tove Janssonin Vaarallinen juhannus kirjassa Vilijaana kokee vapauttavan valaistuksen. Kirjoittamattomia sääntöjä voi rikkoa! Jokainen saa valita, kuinka haluaa juhlia ja kenen seurassa sen tahtoo tehdä. Ensimmäistä kertaa Vilijaana jättää pakolliset vieraat kutsumatta ja nakkaa juhannuskokkoon kyltit, jotka kieltävät laulamisen, kukkien poimimisen tai nurmikolla istumisen. Kokon loimutessa hän riemuitsee:

”Näinkö yksinkertaista se on! hän sanoi. Voi, miten ihanaa. Nyt me vietämme ensimmäisen iloisen juhannuksen mikä minulla koskaan on ollut.”

Advertisements

Tietoja Löykkiön kirjasto. Löykkiö Library

Library nerd. Writer. Literature buff.
Kategoria(t): Juhla, Kirjat Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s