Vääränlainen luokkaretki

Teksti on julkaistu JeppisWeekly-lehdessä toukokuussa 2017

Kun olin lapsi, osa kavereista kävi vappuna valkolakkisten vanhempiensa kanssa vappulounaalla, toiset vappumarssilla tai ainakin torilla kuuntelemassa työväensoittajien torvimusiikkia. Itse muistan, että tärkeintä oli, saako jalkaan uudet kesäkengät vai ei. Joskus käytiin äidiltä salaa jäiden seassa uimassa; hienointa oli, jos ehti kavereista ensimmäisenä. Myöhemmin olisin voinut valita minkä tahansa vappuperinteen tai yhdistää ne kaikki: olen akateeminen, työväenluokkaisen kodin kasvatti. Aikainen uimareissukin kiinnostaa edelleen.

Viime marraskuussa Helsingin Sanomat kirjoitti Mari Käyhköstä, joka on tutkinut työläistaustaisten naisten kokemuksia yliopistomaailmassa. Hän kertoo, kuinka hänen omat vanhempansa tulivat tyttären väitöstilaisuuteen, mutta eivät ennen eivätkä jälkeen kyselleet mitään tilaisuuden kulusta, tutkimuksen aiheesta tai tyttären työstä. Käyhkö arvelee, etteivät vanhemmat tiedä, mitä hän sosiologina työkseen tekee, ”ei se ainakaan kauhean tuttua heille ole”.

Työläistaustaiset, akateemiset naiset, joita Käyhkö on haastatellut, tuntevat olevansa väärässä paikassa tai vääränlaisia missä ovatkin: “puheenvuoron ottaminen ja esilläolo tuntuivat vierailta”, akateemiset tilanteet jännittävät. Tunnistan luokkaeroihin liittyvät kokemukset. Erityisen selvinä ne näkyivät, kun opiskelin sosiologiaa Iso-Britanniassa. Kaksi työväenluokkaista kättä nousi, kun kysyttiin kurssilaisten taustoja. Minä olin niistä toinen Puheeni oli siistiä kirjakieltä ulkomaalaispainotuksella, siitä ei voinut luokkataustaani päätellä. Hämmästyttävintä olikin, että työväenluokkainen oli päätynyt yliopistoon, ulkomaille ja luennolle, jolla keskusteltiin luokkaeroista.

Monessa mielessä olen tehnyt luokkaretken työväenluokkaisesta taustasta keskiluokkaan, akateemisiin opintoihin, yrittäjäksikin. Käyhkön tutkimuksen naisiin verrattuna tunnen itseni kuitenkin vääränlaiseksi luokkaretkeläiseksi. Osa hänen raportoimistaan kokemuksista on täysin vieraita. Kotonani arvostettiin lukemista, kirjoja, klassista musiikkia ja kuvataiteita. Ennen kaikkea vanhempani nauttivat niistä, eivätkä pitäneet kirjallisuutta tai taiteita hienoina siksi, että kyseessä olisi luokkaretken porraspuu. Lukemiseen käytetty aika oli arvokasta, läksyt saivat mennä siivoamisen edelle ja pianoa sai soittaa melkein mihin vuorokauden aikaan hyvänsä, vaikka vuorossa olisi ollut puuduttavia sormiharjoituksia.

Yliopisto-opinnot olivat itselleni koko kouluajan itsestäänselvyys. Ja työväenluokkainen äiti toden totta pystyi neuvomaan muun muassa historiassa, näki syitä, seurauksia ja asiayhteyksiä siellä, missä lukiolainenkaan ei vielä itse niitä havainnut. Kieliäkin luettiin yhdessä. Molempia vanhempiani on aina kiinnostanut, mitä teen. Isä vinkkasi 1990-luvun puolessa välissä, että tulollaan oleva internet olisi hyvä gradun aihe. Esiintyminen ei pelottanut. En tuntenut alemmuutta tai epävarmuutta, vaikka akateemisen elämän käytännöt olivat vieraita. (Monia muita syytä epävarmuuteen on elämässä toki ollut.)

Vanhempani – jotka itse eivät kotoaan saaneet samaa itsevarmuutta – onnistuivat tuellaan, hyväksyvällä ja kannustavalla asenteellaan luomaan lapsiinsa uskon itseen ja omaan riittävyyteen. Uskon siihen, että kun huomioi muut ihmiset, kun kiinnostuu ja on utelias, löytää kyllä paikkansa. Selvää oli myös, ettei työ tai asema määrittele ihmisen arvoa. Opimme, miten pinnassa sivistys voi olla ylemmissäkin yhteiskuntaluokissa: jos tehdaspaikkakunnalla oli pomo, joka ei katsonut arvolleen sopivaksi tervehtiä siivojaa, tiesimme kyllä, kenessä oli vika.

Kaikilla ei tätä tukea kuitenkaan ole. Tarvitaan myös koulujärjestelmä, joka pitää huolen, että jokaisella on todellinen mahdollisuus valita; että korkeakouluopinnot ovat kaikkien ulottuvilla taloudellisesti ja peruskoulu auttaa jokaista oppilasta löytämään omat vahvuutensa, intohimonsa ja kiinnostuksen kohteensa.

Mainokset

Tietoja Löykkiön kirjasto. Löykkiö Library

Library nerd. Writer. Literature buff.
Kategoria(t): arki Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s