Kauas on pitkä matka

Teksti on julkaistu JeppisWeekly-lehdessä tammikuussa 2017
Satuin lounaalle yhtä aikaa ystävän kanssa. Koska kumpikin meistä käy säännöllisesti työasioissa Helsingissä, juttu ajautui junamatkailuun. Huomiot juna-aikataulujen vuorottaisista parannuksista ja huononnuksista – matkalaisen tarpeista ja näkökulmasta riippuen – pistivät miettimään matkantekoa laajemminkin.

Raidematkailussa on paljon hyvää: junassa työt luistavat, kahvia on tarjolla, jaloittelemaan pääsee halutessaan. Jos kaipaa juttuseuraa, sitä yleensä löytyy. Kanssamatkustajat ovat lähes poikkeuksetta mukavia, samoin työntekijät. Kummallisiakin kokemuksia toki tuhansien matkojen sekaan on osunut.

img_9087Junan tuomia ja viemiä pohdiskeli yhdellä matkalla erikoislaatuinen konduktööri, jolla oli vahvoja mielipiteitä suomalaisten maakunnallisista luonteista.

Häveliäisyyssyistä en viitsi toistaa kaikkea hänen sanomaansa, mutta pääpiirteissään hän jakoi suomalaiset suoriin ja rehellisiin, jotka korjaavat jälkensä ja ostavat lippunsa sekä epäluotettaviin sottapyttyihin, joiden jäljiltä vessa on siivoton ja jotka tekevät kaikkensa, ettei matkasta tarvisi maksaa. Nämä erot noudattivat kutakuinkin maakuntien ja kielialueiden rajoja.

Toisella junareissulla kuuntelin, kuinka esimiesasemassa oleva henkilö ruoti puhelimessa työpaikalla käymiään kehityskeskusteluja, työntekijöidensä sairauksia, asenteita ja ongelmia. Nimiä ei mainittu, mutta turhaa tietoa tuli junavaunulliselle joka tapauksessa. Tietosuojan vaarantumiseen ei aina tarvita tietoverkkoja, riittää kun puhuja unohtaa istuvansa paikassa, jossa on muitakin ihmisiä.

Molemmissa tilanteissa olisi tietenkin kanssamatkustajana pitänyt puuttua asiaan. Puuttumattomuus harmittaa joka kerta, kun muistan kyseiset matkat. Konduktöörin ei toisaalta olisi pitänyt avautua koto-rasistisista mielipiteistään matkustajalle ja työmatkalainen puolestaan olisi voinut siirtyä luottamuksellisiin puheluihin soveltuvaan koppiin, joita junissa on tarjolla.

Itselläkin ympäristö tosin innostuessa helposti haihtuu mielestä ja vieruskaverit saattavat saada enemmän informaatiota kuin olisivat halunneet. Aikaisina aamuina kuitenkin kaipaan ruotsalaiseen malliin erityistä hiljaista vaunua, jossa mikään ei piippaisi, kukaan ei kailoittaisi ja valot olisi himmennetty. Tämän toiveen unohdan minäkin, kun intoudun keskusteluun törmätessäni harvoin näkemääni kollegaan ennen aamukuutta.

img_2456Mainitsemassani lounaskeskustelussa pohdimme myös autoja, autoilijoita ja autottomia. Itse olen kasvanut lähes neljän miljoonan henkilöauton Suomessa harvinaislaatuisissa oloissa: kotonani ei koskaan ollut autoa, eikä vanhemmillani ajokorttia.

Äiti ja isä onnistuivat muun muassa parikymmentä vuotta sitten kuljettamaan minulle hankkimansa keittiön tuolit metrossa ja apostolinkyydillä ylös jyrkkää Porthaninkatua Kallion Karhupuiston pieneen yksiööni.

Niinpä minäkin olen tottunut liikkumaan jalan niin pikku paikkakunnilla kuin isoissakin kaupungeissa.

Joskus jalankulkijan osaa ihmetellään. Pietarsaarelaistuttavat kummastelivat muutama vuosi sitten kaupunkiin Isokadulle muuttajien autottomuutta: “Men ni har så langt ti Prisma!”

Matkat ovat kuitenkin kovin suhteellisia. Kolmen kilometrin etäisyys on isossa kaupungissa vielä ydinkeskustaa, täällä se ulottuu kaupungin laidoille ja ylikin. Kävellen pääsee maaseudulla pitemmälle!

Otan kuitenkin mielelläni vastaan apua henkilöautoilijoilta. Jos saman päivän aikana on ehdittävä Pietarsaaresta sekä Nivalaan että Haapavedelle, on mukavaa että toimeksiantajat suhtautuvat saattaen vaihdettavaan esiintyjään mutkattomasti: yksi hakee Ylivieskasta, toinen kuskaa tapahtumapaikkojen välillä, kolmas palauttaa illan tullen rautatieasemalle.

dsc_0154Aikataulujen selvittäminen on nykyisin helppoa, vaikka tulokset eivät aina miellytäkään. Pohjanmaalta Varkauteen on turha yrittää julkisilla välineillä työkeikalle, ellei käytettävissä ole kolme vuorokautta.

Mutta ennen kaikkea matkasuunnittelu vaatii autottomalta tarkkuutta: bussiaikataulun merkintä M,P on kirpeänä pakkas-keskiviikkona kovin toinen asia kuin M-P.

Advertisements

Tietoja Löykkiön kirjasto. Löykkiö Library

Library nerd. Writer. Literature buff.
Kategoria(t): Matkalla Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s