Viimeiset tulevat ensimmäisiksi

Teksti on julkaistu JeppisWeekly-lehdessä 20.10.2016

Kaksikymmentä vuotta. Niin kauan on siitä, kun aloitin työni kirjastojen valtakunnallisten verkkopalveluiden suunnittelijana. Työ näytti kovin toisenlaiselta kuin vastaavat hommat tänään: webbisivuja koodattiin ohjelmalla, jossa ei heti nähnyt lopputulosta, kuvia käytettiin vähemmän, koska ne veivät niin paljon palvelintilaa, liikkuvaa kuvaa ei osattu
kuvitellakaan osaksi verkkopalvelua. Sosiaalista mediaa ei ollut, kukaan ei käynytklikkaamassa ja tykkäämässä ensimmäisten kymmenen minuutin aikana.

Olimme ensimmäinen internet-sukupolvi, kaikki oli jännittävää, innostavaa, mahdollisuuksia täynnä. Sitä verkkomaailma on minulle monessa suhteessa edelleen, mutta yhtäkkiä – tai oikeammin: parikymmentä vuotta myöhemmin – huomaan kuuluvani viimeiseen sukupolveen, joka on elänyt myös ajan ennen internetiä. Aiheesta kirjoittaneen toimittaja ja kirjailija Michael Harrisin sanoin, kuulun ainoaan sukupolveen, joka puhuu molempia kieliä: Ennen ja Jälkeen.

Puolen vuosisadan rajapyykin ylittäneenä huomaan muitakin ensimmäisiä ja viimeisiä sijoja. Olen ensimmäisiä brittipopin kuuntelijoita, joiden nuoruuden idolit 80-luvulta painavat edelleen kolmen tunnin keikkoja maailman estradilta toiselle. Kyseisissä konserteissa kuulun alkuperäisfanina yleisön varttuneimpaan sukupolveen.

Minun elinaikanani musiikkia on jaeltu viidessä eri formaatissa: LP-levyinä, C-kasetteina, cd-levyinä, mp3-tiedostoina ja suoratoistona, yksi toisensa jälkeen, mutta myös rinnakkaisina muotoina. Olen ensimmäistä sukupolvea, jonka elinaikana paitsi vinyylilevy, myös C-kasetti tekee toista, varovaista, tulemistaan. Olen viimeisiä, jotka muistavat Mike Monroen ajalta ennen Voice of Finlandia ja Hanoi Rocksia; me harvat ja valitut olemme nähneet Monroen myös Maukka Perusjätkän kokoonpanossa saksofonistina.

Kuulun viimeisiin, jotka muistavat, kuinka Lasse Viren voitti olympiakultaa, vaikka kaatui matkan aikana ja ensimmäisiin, jotka aerobiccasivat Jane Fondan tahtiin. Onneksi olen myös viimeisiä, jotka pukeutuivat kyseisessä puuhassa voimistelupukuun, sen alle puettaviin kiiltäväpintaisiin trikoisiin, säärystimiin ja vyötärölle kiinnitettyyn leveään kuminauhaan, joka toimitti edelleen tuntemattomasta syystä vyön virkaa.

Kuulun viimeiseen sukupolveen, joka varttui aikuiseksi presidentti Kekkosen valtakaudella ja samalla siis niihin, jotka muistavat missä olivat, kun Urho Kekkonen kuoli (yövuorossa kesätyössä Äänekosken torigrillillä).  Koska rockmusiikkiin keskittynyttä radio-ohjelmaa on ollut tarjolla vasta vuodesta 1980 saakka, olen myös osa ensimmäistä Rockradio-sukupolvea.

Saatan olla väärässä, mutta uskon olevani myös ensimmäistä sukupolvea, jolle on tarjolla useammanlaisia vaihtoehtoja kuin arvokkaan, hillityn ja asiallisen keski-ikäisen rooli. Saan olla vuoronperään, rinnakkain ja samanaikaisestikin varttunut kasarirokin fani, innostunut jumppapirkko, touhukas somettaja ja vakavasti otettava oman alani asiantuntija. Kuulun onnekkaaseen sukupolveen.

Mainokset

Tietoja Löykkiön kirjasto. Löykkiö Library

Library nerd. Writer. Literature buff.
Kategoria(t): Yhteiskunta Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s