Mokaoppiminen kunniaan!

Teksti on julkaistu JeppisWeekly-lehdessä 6.10.2016

Tämä on osa serviisiä, ei kirjastopalvelu.

Muistan omasta menneisyydestäni montakin mokaa, vaikka kukapa niitä mielikseen yleensä muistelee. Ehkä kuitenkin pitäisi.

Ensimmäisessä ruotsinkielisessä konferenssipuheessani esittelin palveluiden sijaan Suomen monipuolisia kirjastoserviisejä ja olen kai joskus aikoinaan myös pyörtynyt ruotsiksi uima-altaassa. Samoja sanoja en ole toistamiseen sekoittanut keskenään. Itse asiassa parhaiten muistan juuri ne ilmaisut, jotka ovat menneet erityisen pieleen. Vastaava mokaoppimisen voima pätee monissa yhteyksissä. Virheistä – omista ja toisten – oppii tehokkaasti.

Kuusi vuotta sitten joukko suomalaisopiskelijoita tarttui samaan ajatukseen: miksi epäonnistumisia aina peitellään ja niiden ajatteleminenkin nostaa hien pintaan? Nehän ovat mahtavia oppimistilanteita, jotka monesti toimivat paremmin kuin pänttääminen. Tuotekehittelykin olisi mahdotonta ilman minkäänlaisia virhesuorituksia, harvoinpa ensimmäinen prototyyppi on se lopullinen versio, oli kyse esineestä tai palvelusta.

Kaikki kokeilut eivät voi onnistua, mutta jos ei uskalla yrittää, ei mikään muutu. Syntyi kansallinen epäonnistumisen päivä, jota päätettiin viettää vuosittain kesken pimeän syystalven 13.10.

Projektien maailmassa mokien voimaa ei kuitenkaan aina ymmärretä. Entä jos kävi kuin entiselle ekaluokkalaiselle, jonka turhan tiukkaan virkatusta pannulapusta tulikin barbille lierihattu? Rahoittajalle ei kovinkaan usein uskalleta raportoida, että pieleen meni, ei tämä pannulappusuunnitelma toiminut, barbin hattu sieltä putkahti. Sen sijaan selostukseen täytyy puristaa tarina, jossa tulokset nyt kerta kaikkiaan jäivät vaatimattomiksi, aika loppui kesken, hanketta pitää jatkaa – eikä kukaan opi mitään, kun projektin vaiheita ei käydä läpi. Miksi epäonnistuttiin? Oliko alkuperäinen suunnitelma turhan kunnianhimoinen? Olisiko suuntaa pitänyt matkan varrella ohjata piirun verran lounaaseen lännen sijaan? Suunnanmuutokset eivät aina tunnu olevan sallittuja, kun aika on rahaa ja tavoitteet on tarkkaan määritelty. Ehkä barbin hattu olikin hyvä lopputulos.

Helsinkiläisen Kirjasto Kympin tehtävänä on ollut kokeilla uudenlaisia asioita: työskentely- ja studiotiloja käyttäjille, radiolähetyksiä, monenlaisia tilaisuuksia ja tapahtumia. Kaikki kokeilut eivät ole jääneet elämään, eikä niiden ole ollut tarkoituskaan. “Kun muut vasta aloittavat, me olemme jo mokanneet”, on kirjastonjohtajan ylpeä motto ja siinäpä se: mokatessa oivaltaa, syntyy uusia ideoita. “Epäonnistuminen on uuden alku”, toteaa myös eräs Juha Sipilä parin vuoden takaisella epäonnistumisen teemapäivää esittelevällä videolla.

Mokaaminen on epäitsekästä ja kaikkien yhteinen etu: kun yksi menee metsään, muutkin voivat oppia. Mokataan komeasti!

Mainokset

Tietoja Löykkiön kirjasto. Löykkiö Library

Library nerd. Writer. Literature buff.
Kategoria(t): Oppiminen Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s