Hei, naapuri!

Julkaistu JeppisWeekly-lehdessä 14.7.2016

Lomamatkalla Amsterdamin lähiöiden kesäisillä kaduilla oli paikallisiin koteihin esteetön näkymä suurista ikkunoista. Sisustustyyli miellytti skandinaavista silmää: avaraa ja selkeää, simppeliä ja suoralinjaista, kuitenkin kodikasta ja asumiseen tarkoitettua, ei katselijoita varten stailattua.

Asukkaat eivät vaikuttaneet häiriintyvän vieraiden tuijotuksesta, vaikka turistia vähän nolotti, kun osui katsekontaktiin ruokailevan seurueen tai työpöydän ääressä ahkeroivan kanssa.

Mieleen muistui kymmenen vuoden takainen matka Alankomaiden Zwolleen. Iltakävelyllä matkakumppanin kanssa ihmettelimme, miten paljon sisustusliikkeitä reilun sadantuhannen asukkaan kaupunkiin mahtuu. Konferenssin aikana ilmeni, että olimme ihastelleet zwollelaisten kotien, ei huonekalukauppojen, ikkunoita.

Edellämainitussa Steigereilandin kaupunginosassa Amsterdamissa konttimaisten asuntojen rajat naapureiden välillä olivat väliin kirjaimellisesti veteen piirrettyjä, samoin hämärtyi sisätilojen ja piha-alueen ero: isot ikkunat avautuivat koko seinäpinta-alalta huoneiston terassille. Pallogrillit ja pihakalusteet levisivät talojen edustalle, pikkuruiselle nurmipläntille mahtui trampoliineja, riippumattoja ja lepotuoleja. Talon ulkoseinustan portailta pääsi suoraan uimaan ja rakennusten välissä melottiin sup-laudoilla.

Kesäiltoina suomalaiskotien ikkunoihin vedetään verhot edistämään unen tuloa yöttömässä yössä. Talvella ei näillä leveysasteilla tarvitse valoa vältellä, mutta silloin verhoilla pääsee piiloon ohikulkijoiden ja vastapäisen talon naapureiden katseilta. Haku sanalla ‘verhot’ tuottaa silmänräpäyksessä 399 000 osumaa Googlessa.

Suomessa on tilaa kaavoittaa väljästi ja pitää turvaväli viereiseen pihaan ja parvekkeeseen. Kesämökit rakennetaan luoksepääsemättömille kalliolle pieniin saariin (mistä Pietarsaaren seudun vieri viereen tasaiselle nurmelle rakennetut villat tosin ovat epäsuomalainen poikkeus). Kanssaihmisiin ei tarvitse välttämättä ottaa yhtä läheistä kontaktia kuin Alankomaissa, Euroopan tiheimmin asutussa maassa. Kun Alankomaiden halki ajaa kolmessa tunnissa, Pietarsaaresta on vastaavassa ajassa edennyt rannikkoa pitkin vasta Poriin.

Pitkien välimatkojen ja tukevien verhokankaiden Suomessa elääkin ehkä vielä rippeitä ajoista, jolloin uppo-outojen kohtaamiset olivat harvinaisia ja tuntemattomat olivat muukalaisia, joihin oli syytä suhtautua varovaisesti. Euroopan tiheimmin asutussa maassa elämä on helpompaa, kun hyväksyy suosiolla, että naapuri on lähellä.

Yksi hollantilaisselitys verhokankaiden huonolle menekille nojaa muuten leikillisesti maan kalvinistiseen perintöön, mutta saattaa sisältää totuuden siemenen: katseet eivät häiritse, kun ei ole mitään salattavaa.

Advertisements

Tietoja Löykkiön kirjasto. Löykkiö Library

Library nerd. Writer. Literature buff.
Kategoria(t): Matkalla, Yhteiskunta Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s