Töissä lomalla?

Teksti julkaistu JeppisWeekly-lehdessä 30.6.2016 (ja hieman muokattu – koska loma taisi jo useimmilla tulla ja mennä)

Heinäkuussa Suomi oli lomalla – vai oliko? Kuinka moni viranhaltija ja asiantuntija tapaa tarkistaa sähköpostinsa ainakin silloin tällöin loman aikana? Yksinyrittäjän työ liukui sekin vaivihkaa kesäisille viikoille, jotka alun perin pomon kanssa oli sovittu loma-ajaksi.

Perusteluna on usein, että hoitamalla pikku asiat heti pääsee lomanjälkeisessä elämässä helpommalla. Ongelma ei olekaan se vartti, joka hommassa vierähtää, vaan tunne siitä, että koko ajan on oltava omana takapävystäjänään. On ihanaa, että mahdollisuus työn hoitamiseen laiturinnokassa tai lentokentän odotussalissa on olemassa. Sama mahdollisuus on kuitenkin vaarassa muuttua palloksi jalassa.

Mutta niinhän se on monen muunkin asian kanssa, että kohtuus kaikessa. Se mikä sopii rengiksi, ei oikein isännäksi passaa. Vaan kuka viheltää itseään johtavan työntekijän pelin poikki? Kokemusperäisen tiedon valossa tuore kotimainen kiky-hanke tuntuukin kovin hämmentävältä. Koska väki on monin paikoin vähentynyt ja työtahti työpaikoilla kiivastunut, lukemattomat tutut opettajat, kirjastoammattilaiset, nuorisotyöntekijät, toimistosihteerit, tiiminvetäjät, kulttuurityöläiset ja hallintovirkamiehet tekevät jo nyt 24 vuosittaista ylityötuntia nykyisellä kuukausipalkallaan. Monet yltävät huomattavasti runsaampiin työnantajalle ilmaisiin ylityömääriin, jotka vapaaehtoisina venymisinä eivät näy kansainvälisissä tilastovertailuissa.

Osasyylllisinä tilanteeseen ovat tunnollisuus ja ammattiylpeys, jotka sinänsä ovat hyviä ominaisuuksia. Työelämän rajattomuus ei sekään ole yksiselitteisen paha asia, mutta ilmiöt vaativat vastapainokseen esimiesten napakkuutta. Asiantuntijatyö on useilla työpaikoilla lisääntynyt ja avustavat työt ja yksinkertaiset rutiinit hoidetaan koneellisesti. Monen työstä on tullut itseohjautuvaa, eikä esimies ole kyllin lähellä puuttuakseen urakointiin – ajan ja itsensä kanssa kilvoittelu siis jatkuu.

Samaan aikaan meikäläisen kilpailukykysopimuksen kanssa Ranskassa puuhataan lakia, joka takaisi työntekijöille oikeuden sulkea työpuhelimensa ja -sähköpostinsa tyystin työpaikalta poistuessaan. Facebookissa kiertää kuva (ulkomaalaisesta) toimistosta, jossa työpöydät tietokoneineen hinataan vaijereilla kattoon iltakuudelta.

Viesti ei ole erityisen hienovarainen: viimeistään pari tuntia työajan päättymisen jälkeen on aika pistää pillit ja puhelimet pussiin, ladata akut ja jatkaa seuraavana päivänä – tai loman jälkeen.

Mainokset

Tietoja Löykkiön kirjasto. Löykkiö Library

Library nerd. Writer. Literature buff.
Kategoria(t): arki, Työ, Yhteiskunta Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s