Mummojen juttuja

IMG_0112Teksti on julkaistu JeppisWeekly-lehdessä 2.6.2016

Kovin helposti voi sukupolveni edustaja päästä harrastuksillaan julkisuuteen. Viime viikkoina mediassa on ollut esillä 62-vuotias Lena longboardillaan. Vauhti-Lenaksi tituleerattu skeittari ja graffitimaalari onkin mainio esimerkki virkeästä mummoikäisestä, jonka vapaa-ajan puuhat eivät parikymppisten kohdalla herättäisi minkäänlaista mielenkiintoa – koska ne ovat nuorten harrastuksia. Toki huomio on ollut myönteistä, mutta perustuu yllätysmomenttiin: kuusikymppinen nainen ja uskaltaa tuollaista!

Sen sijaan Pihtiputaan mummoa ei hämmästele kukaan: sellainen on iäkkäämmän ihmisen rooli kehä kolmosen ulkopuolella. Mummo pääsee framille, kun huolehditaan syrjäytyvien ikäihmisten pärjäämisestä. Miten se mummo selviää verkkopankin käytöstä tai skypettämisestä kannettavalla tietokoneella lastenlastensa kanssa? Mummo on simppeli kansanihminen, jonka selviytymisestä on syytä kantaa huolta. Ja aina se on mummo, ei koskaan Pihtiputaan vaari.

Meillä on myös kukkahattutädit, joiden osoittamalle moraaliselle närkästykselle yleensä hymähdellään. Tämä vanhoillinen tätilauma paheksuu tai on tilanteen mukaan vaatimassa suvaitsevaisuutta sinne, missä puhujien mukaan tarpeen on realismi. Kukkahattutädit opettavat, saarnaavat ja vahtivat lähimmäistensä oikein elämistä. Erityisen paljon kukkahattutätejä on eläinsuojelijoissa, sosiaalityöntekijöissä ja rasismin vastustajissa. Harvinaisissa tapauksissa setä voi olla täti, mutta silloinkin tätiys on vähättelevä pilkkanimi. Toki julkiseen kuvastoon kuuluu myös paidaton vatsakas keski-ikäinen mies, mutta hänet marssitetaan naftaliinista vain hetkeksi kesän kynnyksellä, kun käsitellään julkisten paikkojen pukeutumissääntöjä. Ympärivuotisena hahmona hänen ei tarvitse esiintyä.

Median suhtautuminen ikääntyviin naisiin on kuitenkin ristiriitaista. Toisin kuin reipasta skeittarimummoa, Pihtiputaan kollegaa tai kukkahattutätejä ei julkisuudessa esitetä kovin vakavasti otettavina. Kaikkia yhdistää kuitenkin naiseus ja varttunut ikä. Onneksi positiivisten esikuvien kirjo kuitenkin laajenee. Mitä enemmän lenoja ja airasamulineja, sitä helpompi elävän elämän ikäihmisten on valita vaatteensa, harrastuksensa ja kulkupelinsä oman mielensä mukaan. Ehkä myös keskivertotätiys ja -mummous muuttuu pikku hiljaa myönteisemmäksi ilmiöksi.

 

Advertisements

Tietoja Löykkiön kirjasto. Löykkiö Library

Library nerd. Writer. Literature buff.
Kategoria(t): Kieli, Tasa-arvo, Yhteiskunta Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s