Anteeksi, että tönäisit!

Viikon Englannin-matkalla muistuivat mieleen brittierikoisuudet: ihana kohteliaisuus ja kanssaihmisten huomiointi ja katuvalojen puute.

pimeäSaapuminen pilkkopimeään Oxfordiin sunnuntai-iltana hämmensi: onko englantilaiskaupungeissa aina ollut näin pimeää? Oliko Manchester 1980-luvun alkupuolella katuvaloton vyöhyke? Miten täällä mukulakivillä löytää majapaikkaan, vaikka matkaa on vain (mukula-)kiven heitto? Vastaukset: kyllä, kyllä, suhteellisen helposti.

Pimeää oli myös Lontoon kaduilla ja puistoissa sekä osittain moottoritiellä. Valoja oli vain harvakseltaan. Lomaa se ei toki häirinnyt, mutta moinen yksityiskohta ei ilmeisesti parikymppistä au pairia tai muutamaa vuotta varttuneempaa opiskelijaa aikoinaan askarruttanut.

Se toinen edellisen matkan jälkeen liki unohtunut Brittein saarten erikoisuus oli sitäkin mukavampi. Kaikki myyjät tervehtivät kaupoissa. Kaikki asiakaspalvelijat hymyilivät. Kaikki tungoksessa hiemankin lähempään kontaktiin joutuneet pyysivät anteeksi, oli syy sitten heidän – tai itse asiassa useimmin minun.

hallKun muut kuulijat Royal Albert Hallin sing-along-joulukonsertissa joutuivat ohittamaan meidät penkkirivin keskivaiheilla istuneet, he hymyilivät, kiittivät, tervehtivät. Sekä lapset että aikuiset, miehet ja naiset, nuoret ja vanhat. Ihmiset hymyilivät ja tervehtivät muutenkin katsomoon tullessaan, jos sattuivat osumaan katsekontaktiin. Moinen yltiöpäisyys loppui kuin leikaten Helsinki-Vantaalle saavuttaessa.

Lisäksi ilahdutti: brittien hupsuus ja höpsöys jouluasioissa. Vaateputiikkien kymmenet erilaiset jouluiset poro-, lumiukko-, joulupukki-, punarinta- ja kettupaidat hämmästyttivät: kuka näitä ostaa? Kuka näitä käyttää? Asia selvisi edellämainitussa joulukonsertissa. Tavalliset englantilaiset. Kolmekymppiset miehet. Neljäkymppiset miehet. Kolmekymppiset naiset. Neljäkymppiset naiset. Eläkeikäiset. Lapset. You get my  drift.

sarvetMietimme, edellyttikö yhteislaulujoulukonsertti juhlavaa pukeutumista, mutta asiallisen siisti pukukoodimme oli täysin pielessä. Tilanne olisi vaatinut joulujumpperin, joulukorvakorut, poronsarvet, välkkyvän tonttulakin, kaulaan ripustetut vilkkuvat ja värilliset jouluvalot sekä katsomoon ripustettavaksi tuodut omat joulukoristeet. Eipä ollut mitään näistä ankeilla Suomi-turisteilla.

valotKonsertti oli muutenkin toista maata. 5300 ihmistä lauloi, teki mitä orkesterinjohtaja-seremoniamestari käski, nousi seisomaan, bailasi, teki rokimpien biisien kohdalla aaltoja, oli hartaiden kappaleiden kohdalla hieman hillitympi. Mahtavaa! Awesome! Ihanaa cooliuden puutetta – kenekään ei tarvinut pinnistellä ollakseen viileä, vaan sai antaa mennä täyttä kaulaa!

Jos ensi sunnuntaina Helsingin Tuomiokirkossa joku yleisössä aaltoilee ja helisyttelee kolikoitaan jingle bellseinä, tiedätte mistä vaikutteet ovat peräisin.

Mainokset

Tietoja Löykkiön kirjasto. Löykkiö Library

Library nerd. Writer. Literature buff.
Kategoria(t): Juhla, Matkalla, Musiikki Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s