Neurologinen laulukirja

2012-10-22 01.24.29Aivo- ja mindfulness -aiheinen kiinnostus ei ole työtapaturma, vaan pikemminkin sukurasite, mutta mukava sellainen. Pari päivää sitten törmäsin artikkeliin, jossa pohdittiin, miksi musiikki liikuttaa ja koskettaa? Miksi nyyhkin konserteissa, minkä takia haluan säännöllisin väliajoin kuulla Borodinin polovetsialaiset tanssit Ruhtinas Igorista tai Wild is the Windin David Bowien laulamana? Samaan itkuvirsien sarjaan kuuluvat Lucinda Williamsin Blue ja Blessed ja Rufus Wainwrightin koko All Days Are Nights -albumi.

Aivojen musiikkivarasto

Musiikin tunnistaminen ja koskettavuus toimii jotenkin näin: aiemmin kuultu synnyttää aivoissa malleja,  joihin uusi musa vertautuu. Paljon kuunnelleella on enemmän templeittejä, joten tottuminen uuteenkin musiikkiin käy pikaisemmin. Jos aivoihin on tallentunut vain harvoja vertailukohteita, vie pitempään ennen kuin tuoreet kuuntelukokemukset soittavat kelloja. Tuttu synnyttää myös tunnekokemuksia täysin tuntematonta nopeammin.

Myös sylivauvat tunnistavat ja erottavat erilaiset melodiakulut, tempot ja sävelkorkeudet ja -lajit. Soittimista on havaintoja jo 42 000 vuoden takaa, musiikkia on varmasti tehty jo ennen instrumenttien rakentamista. Musiikin tunnistaminen on siis evoluution mukana rakentunut aivoihin:

”this long evolutionary heritage has carved out neural systems dedicated solely to music: circuits that process and respond to music seem to be specialized for that and that alone”

Neurologinen laulukirja

Aivoilla on siis omat musiikin kuunteluun erikoistuneet alueensa. Neurotutkijoita kiinnostavat alueet, jotka musiikki jakaa muiden toimintojen kanssa. Menemättä yksityiskohtiin (koska en pysty 🙂 maallikko voi tulkita asian seuraavasti: suurin piirtein korvan takana – kuinka sopivaa – sijaitsee neurologinen laulukirjamme, alue, jonne tallentuvat melodioihin liittyvät lyriikat.

Kun sävelkulkuun liittyy kielellinen ilmaus, se vahvistaa muistijälkeä ja varmistaa ”paremman koodaus- ja hakutoiminnon laadun”. Kukapa ei muistaisi pitkiä pätkiä lapsuudenaikaisista iskelmistä, joiden sisällöt eivät lapselle merkinneet kovinkaan paljon. Eino Leinoakaan ei kovin moni siteeraisi runotolkulla, ellei Vesa-Matti Loiri olisi leinoja levyttänyt.

Altzheimer-potilaita tutkittaessa on jo aiemmin huomattu, kuinka muun unohtuessa monisäkeiset lapsuuden laulut saattaa luritella ulkomuistista. Myös uuden oppiminen voi onnistua, jos se yhdistetään melodiaan. Musiikilla on etuoikeutettu pääsy muistiin monin tavoin.

Begley, Sharon: Why Music Strikes a Chord. Mindfulness Magazine. http://www.mindful.org/mindful-magazine/why-music-strikes-a-chord

 

Mainokset

Tietoja Löykkiön kirjasto. Löykkiö Library

Library nerd. Writer. Literature buff.
Kategoria(t): Ajattelu, Kieli, Musiikki Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s