Rauhaa ja novelleja

Sunnuntai, kirjamessujen viimeinen, oli sattumien päivä. Ennen puolta päivää saavuimme ruokamessulta noudettujen eväspretzeleiden ja kirkon (ruotsinkieliseltä) osastolta napattujen ilmaiskahvien kanssa Katri Vala -lavan takavasemmalle. Puhumassa oli parhaillaan emeritusprofessori, raamatuntutkija Heikki Räisänen, joka osoittautui mielenkiintoiseksi kuunneltavaksi. Loppukaneetti häneen kohdistuneesta toiveesta ”olla herättämättä tarpeetonta hämmenystä” ja vastauksesta, jonka mukaan Räisänen lupasi herättää vain ”tarpeellista hämmennystä” hymyilytti.

kuva (15)Sattuman johdattamana jatkoin messupäivän vaellusta, seuraavaksi Totti-lavalla esiintyneitä Mai Palmbergiä ja Inger Wiréniä kuuntelemaan. Keskustelussa käsiteltiin kolonialismia, Namibiaa ja muita Fredsposten-lehden teemanumeron aiheita. (Lehden numero 3/2014 on täynnä kiinnostavaa luettavaa Ugandan hbt-lakien kolonialistisesta alkuperästä Sierra Leonen sisällissodan jälkimaininkeihin.)
Yksinkertaisuuden vuoksi tässäkin keskustelussa viitattiin välillä yhteen ’Afrikkaan’, vaikka kyseessä on valtava asukasmäärä ja yli 50 valtiota. Palmberginkuva (16) mukaan meillä, länsimaisilla, on paljon opittavaa ”Afrikalta” kuten kärsivällisyys, kunnioitus vanhempia ihmisiä kohtaan ja onnistuneet sovitteluprosessit useiden sisällissotien jälkeen: anteeksianto tai ainakin koston ajatuksen hylkääminen.

Päivän kaunokirjallisuusannokseen kuului novellisti Mårten Westö, jonka novellikokoelman Du är platsen som jag överger haastattelija Katarina Gäddnäs ennätti Facebookissa – ja Totti-lavalla – jo julistaa vuoden suomenruotsalaiseksi kirjaksi. Westö kirjoittaa ihmisistä marginaalissa, hankalissa elämäntilanteissa, päätöksiä vaativissa hetkissä.

Westö totesi olevansa paljosta pääkaupunkiseudun julkiselle liikenteelle velkaa: paikallisbussissa kuullut keskustelunpätkät ja metrolaiturilla tehdyt havainnot toimivat sytykkeinä monille novelleille. Kun Mårten nyt on siirtynyt pyöräilemään, liikkumistapa ei tarjoakaan samoja salakuuntelumahdollisuuksia.

Kun yhä useammat kirjat ovat monisataasivuisia ja elokuvat venyvät kolmetuntisiksi, missä on novellien paikka? Toisaalta luulisi, että kiireinen elämä johdattaisi nimenomaan tiiviin ilmaisun pariin. Mutta ehkä kumpikin ääripää kumpuaa samasta ilmiöstä? Kun elämä ei ole hallittavissa samoin kuin yhtenäiskulttuurin aikoina, kun kokemusmaailma, työelämä, ajankäyttö fragmentoituu ja metsää on vaikea nähdä puilta, kaivataan suuria eeppisiä kertomuksia, jotka tarjoavat kehyksiå, kokonaisuuksia, selityksiä ja historian pitkiä kaaria. Toisaalta sama ilmiö voi tehdä runoista ja novelleista houkuttelevia: niiden lukeminen onnistuu junassa, bussissa, kahvin ääressä, ennen nukkumaan menoa.

Advertisements

Tietoja Löykkiön kirjasto. Löykkiö Library

Library nerd. Writer. Literature buff.
Kategoria(t): Kirjat, Kulttuuririennot Avainsana(t): , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s