Vuosi 2017 (enimmäkseen) numeroina

(pitkä inventaarioteksti… jatkuu useaan otteeseen kuvakollaasien jälkeen)

TYÖ:

  • 105 työmatkapäivää. Lukema jäi – onneksi – suunnitteluista 120 päivästä muutaman peruutuksen ja aikataulumuutoksen takia.
  • 21 paikkakuntaa kotimaassa + Köpis, Oslo ja Tukholma
  • 33 toimeksiantajaa

LOMAMATKAT:

  • Tukholma Lisenin kanssa helmikuussa
  • Krakova isän kanssa toukokuussa
  • Lissabon Lisenin kanssa heinä-elokuussa
  • Rethymnon Paulan kanssa elokuussa
  • Berliini Lisenin kanssa joulukuussa

OLIPAS NIITÄ! 30 PÄIVÄÄ!

HOTELLIT:

Tasan 100 hotelliyötä

Kotimaiset suosikit:

  • Sokos Hotel Villa, Tampere
  • Sokos Hotel Lakeus, Seinäjoki ja
  • Sokos Hotel Paviljonki, Jyväskylä.
  • Ihanin yksittäinen hotellihuone kotimaassa: Sokos Hotel Puijonsarvi, Kuopio.

Jep, olen sieluttomien ketjuhotellien ystävä.

Kaikki ulkomaan hotellivalinnat olivat osuvia!
Ihanimmat yksittäiset hotellihuoneet ulkomailla:

  • Hotel Hellstens Malmgård, Tukholma (pieni, ihana, kodikas)
  • Hotel Stary, Krakova (iso, ihana, luksus), mutta myös
  • Evolution Hotel, Lissabon (futuristinen) ja
  • Hotel Swell Boutique, Rethymnon, Kreeta (viihtyisä).

MATKOILLA-KOTONA-TASAPAINO(TTOMUUS):

Työn, lomien ja sukuloinnin vuoksi poissa kotoa 227 päivää – ei liene ihme, että pää on vähän sekaisin vuoden vaihtuessa. 62% vuodesta matkoilla, siis.

Tästä seuraa, että kotona Pietarsaaressa vietin vain 138 päivää.

ISOIMMAT / MONIOSAISET / TOISTAISEKSI JATKUVAT TYÖURAKAT:

  • Communify-mainostoimiston käännöstyöt
  • JeppisWeekly-lehden kolumnit
  • Juhlan jäljet -kirja
  • Pietarsaaren kaupungin kulttuuripoliittinen ohjelma
  • Visit Jakobstad Region -hankkeen some-sisällöntuotanto

Kouluttamiseen ja kehittämiseen liittyvät keikat:

  • Aluehallintovirastojen, maakuntakirjastojen ja OKM:n uuteen kirjastolakiin liittyvä Pykälät käytäntöön -työpajakiertue
  • Jämsän ja Laukaan kirjastojen
  • Kirkkonummen kirjaston, nuorisotoimen ja varhaiskasvatuksen
  • Kokkolan kirjaston
  • Lempäälän kirjaston
  • Paraisten ja Kemiönsaaren kirjastojen ja
  • Vantaan Pointin kirjaston

kehittämishankkeet, joista osa sijoittui vuosille 2016-2017, osa jatkuu vuonna 2018.

Kumppanit ja asiakkaat ovat poikkeuksetta vuoden positiivista antia, siitä kiitollisia ajatuksia asianomaisten suuntaan.

MAININNAN ARVOISET YKSITTÄISET:

  • After Eightin kanssa tehty tutustumismatka Ison Omenan palvelutorille ja Kirjasto kymppiin
  • Bulgarialaiset kirjastoammattilaiset Pornaisissa, kaksi kivaa ryhmää
  • Erinomaisen keskusteleva ja kiinnostunut musiikkikirjastokurssilaisten ryhmä SeAMKissa
  • Finna-esittely ja -haastattelu Educa-messuilla
  • Framtidssagan om Pedersöre -iltapäivä ja teksti Concordialle
  • Kirjavinkkaus kaseille Pietarsaaren Etelänummen koulussa
  • Kirkkonummelaisten kanssa tehty opintomatka Tukholmaan
  • Kupoliin liittyvät keskustelut ja haastattelut Pietarsaaren kulttuuritoimijoiden ja kulttuurin ystävien kanssa
  • Oula Silvennoisen haastattelu Pietarsaaren kirjastossa
  • Työväenopiston näyttelypäivänä päivystäminen opistotalolla

Nämä olivat lyhyitä, intensiivisiä, kertaluonteisia tehtäviä ja tapahtumia, jotka antoivat enemmän kuin ottivat. Näitä toivon elämääni lisää!

TYÖROOLEJA JA -TITTELEITÄ:

  • fasilitaattori
  • haastattelija
  • kolumnisti
  • kouluttaja
  • koulutussuunnittelija
  • kääntäjä
  • MC (tulevaisuuden tittelini: MC Mummo P)
  • muutosvalmentaja
  • opettaja
  • sometoimittaja
  • tapahtumatuottaja
  • tietokirjailija

PALAUTETTA:

Mieltä virkistää ja ilahduttaa vuoden mittaan saatu palaute, sellainen kuten tämä amk-opetukseen liittyvä:

”Välillä oli jo usko hukassa koko kirjastoalaan, mutta tästä kurssista sai uutta kipinää.”

”Oli sopivan rentoa ja viihdyttävää, kuitenkin tärkeissä asioissa pysyen. Tätä kun olisikin joka kurssi.”

Tai tämä some-koulutuksesta annettu vastaus kysymykseen, mikä tilaisuudessa oli parasta:

”Päivin innostava asenne yhdistettynä rautaiseen asiantuntijuuteen. Oli ilo kuunnella selkeää ja asiapitoista settiä havainnoillisine esimerkkeineen. Asiaa oli juuri sopivasti ja siitä syntyi kivasti keskustelua.”

Eri tilaisuuksien palautteessa useimmiten mainittu sana: innostava. Siihen lupaan pyrkiä myös ensi vuonna!

TÄTÄ OLI LIIKAA:
Lomamatkojen ja innostavien töiden vastapainoksi vuoteen sisältyi ihan liikaa huolta ja hätää rakkaista, turhan paljon sairautta ja säätämistä. Vähemmän vakavia liiallisuuksia: herkut, työpäivät, työmatkapäivät.

TÄTÄ OLI LIIAN VÄHÄN:
Vapaa-aikaa. Huolettomuutta. Liikuntaa, terveellistä ruokaa.

TÄTÄ OLI SOPIVASTI:
Lomia, vaikka huoli läheisistä himmensikin fiiliksiä. Silti kaikki lomamatkat onnistuneita seuravalinnoiltaan, majoituksen ja ohjelman puolesta.

NÄMÄ OLIVAT HUIPPUJUTTUJA:

Ehdoton ykkönen: perhe ja sukulaiset; vaimon, siskon, vanhempien ja kisujen kanssa vietetty aika

  • Alpakat vanhempien kotipihalla
  • Anna-Maijan ja Paulan synttäriviikonloppu Tampereella
  • Berliinin Telemann- ja Messiaen-konsertit joulukuussa
  • The Hearing ja Iisa -keikka G18:ssa
  • Joogaleiri Anttolanhovissa kesäkuussa
  • Lomamatkat, kaikki
  • Macy Gray Hesassa
  • Rusk-festarit Pietarsaaressa
  • Sibelius-festarit ja perinteiset tapaamiset
  • Vaimo kunnallispoliitikkona
  • Ystävien tapaamiset matkoilla

UUDET TAVAT JA TOTTUMUKSET:
Jokapäiväinen jooga (kiitos, Adriene!). Enemmän yhteydenpitoa sukulaisten kanssa (kiitos Tiinan sinnikkyyden).

TÄTÄ LISÄÄ VUONNA 2018:
Mielenrauhaa ja itsemyötätuntoa, kiltteyttä läheisiä kohtaan, liikuntaa, terveellistä ruokaa, aikaa Pietarsaaressa.

Vuosi 2018 alkaa onneksi huomattavasti paremmissa merkeissä, vaikkakin hivenen väsyneenä.

Mainokset
Kategoria(t): Työ, Matkalla, arki, Hyvinvointi | Avainsanat: , , , , , , | Kommentoi

Näin onnistut! Juhlien vinkkilajitelma

Ote kirjasta JUHLAN JÄLJET : kaunokirjalliset todisteet (Päivit Almgren & Jokitalo. Avain, 2017)

Hyödyllisiä taitoja juhlan järjestäjälle

Lautasliinojen taittelu

”Hän taitteli viuhkoja ja perhosia, muisteli Johannes. – Kaksi kertaa kulmittain kolmioksi ja vielä kerran taitteelle vinoon, ja paperin piti tietysti olla ohutta kuin unelma.” (Pirjo Manninen: Pihlajanoksassa paperilyhty)

ƒPöydän kattaminen

”Äitini, [Johannes] sanoi, – rakasti pöydänkattamista. – Jos meille oli tulossa vieraita lauantaina, hän aloitti pöydänkattamisen keskiviikkona.” (Pirjo Manninen: Pihlajanoksassa paperilyhty)

Koristele tyylillä

ƒPimeään elokuun iltaan [mutta muihinkin vuodenaikoihin] soveltuvat lyhdyt, joilla voi valaista vaikka juhlijoiden saunapolun tapaturmien estämiseksi – ja tunnelmaa luomaan.

”Heidän ei suinkaan tarvinnut kompastellen haparoida tietään sillä polku joka kiipesi jyrkkää rinnettä rannasta huvilalle oli valaistu. Muutaman metrin välimatkoin oli polun varteen aseteltu samankokoisia lasipurkkeja joiden sisässä paloi kirkasvärinen kynttilä.”

Pirjo Mannisen Pihlajanoksassa paperilyhty -kirjan huvilajuhlissa oli puusta toiseen pingotettuihin lankoihin ripustettuja metallilyhtyjä, punaisia kynttilälyhtyjä pihapöydillä ja myrskylyhtyjä portailla. ”Kaiken kaikkiaan oli keskelle elokuisen illan pimeyttä monin erilaisin keinoin taiottu lämmin valopiiri.”

Kutsu luovasti

Älä tyydy kutsumaan vain vanhoja tuttavuuksia. Ulkoistamalla kutsumisen luot jännittäviä yhdistelmiä osallistujajoukkoon!

”Rouva T. sanoi että kutsuminenkin oli tapahtunut hyvin hauskasti ja jännittävästi. Ikään kuin ketjussa. Isäntäväki oli ensin esittänyt kutsun parille tuttavapariskunnalleen, nämä olivat kumpikin tahollaan kutsuneet omat pariskuntansa joita isäntäväki ei enää tuntenut, ja viimemainitut pariskunnat jälleen omat edellä mainituille pariskunnillekin tuntemattomat pariskuntansa ja niin pois päin ja siitä edelleen.”

(Pirjo Manninen: Pihlajanoksassa paperilyhty)

Tarjoa parasta

Tästä ei kakku parane! Kyseessä on Selja Anhavan Taivaalta tippuvat asiat -romaanissa esiintyvä maailman hienoin täytekakku. Ylisanoihin on nyt aihetta: ”Se oli vadelmavalkosuklaakermakakku, jonka pinta oli kauttaaltaan kuvioitu ranskanpastilleilla, lakurullilla, vadelmatyynyillä, viinirypäleillä, suklaakonvehdeilla, hedelmänalleilla, popcorneilla ja vaahtosydämillä. Sen keskellä törrötti paperinen sateenvarjo, kimaltelevahapsuinen huiskutin, marsipaaniruusu ja yksi kynttilä.” Ei ihme, että aikuisia nauratti!

Viihdytä vieraita

Runot kelpaavat viihdykkeeksi monessa muodossa. Jos vieraiden joukossa on runoilija, voidaan soveltaa Rauha S. Virtasen 1950-luvun nuortenkirjan reseptiä: ”Kuulkaa, tehdään niin, että jokaisen on kirjoitettava runo nyt ex tempore. Ja sitten pannaan kaikki runot pussiin ja Raina lukee sieltä yhden kerrallaan. Ja sitten yritetään arvata mikä on Arin.”

Vältä näitä!

Voimakkaat tuoksut. ”Neito istui rinnallani. Ah, kuinka hän tuoksui! Parfume Divinia! [–] Äitirouva käyttää sitä mennessään hienolle visiitille. Saan siitä aina päänsäryn.” (Hilja Valtonen: Nuoren opettajattaren varaventtiili)

Kategoria(t): arki | Kommentoi

Kassi-Alman tunnustuksia

Teksti on julkaistu JeppisWeekly-lehdessä marraskuussa 2017

Paljon työssä matkustavana oppii karsimaan ylimääräiset ja ottamaan mukaan vain sen, mitä varmasti tarvitsee. Väärin. Joka kerta kahvilan kassalla käsilaukun pohjia penkoessa huomaa, miten paljon turhaa laukkuun aivan huomaamatta kertyy. Muutaman päivän työmatkalta lähtiessä havahtuu usein siihen, että matkalaukussa on käyttämättömiä vaatekappaleita, lukemattomia kirjoja ja kenkäpari, jonka ei edes muistanut olevan mukana.

Toisaalta sellaista laukkua ei olekaan, johon suosiolla sopisi kaikki matkan aikana melko suurella todennäköisyydellä tarvittava. Kiinteistönvälittäjien kielessä tilaihme on niukkaneliöinen yksiö, johon on onnistuttu tunkemaan kolme vaatekaappia, katon rajaan rakennettu hyllylauta kirjoille ja säilytyslaatikoille ja ulko-oveen naulattu ripustuskoukkuja takkeja varten. Sama idea on käsilaukun sisään sujautettavassa monilokeroisessa sisuskalussa tai matkalaukkuun tarkoitetuissa eri tarvikkeille nimetyissä pussukoissa: kaikelle on – oletettavasti – paikkansa, vaikka kokonaiskapasiteetti on rajallinen.

Erillisen käsilaukusta toiseen siirrettävän lokerikon idea on hyvä: oma osasto lompakolle, huulipunalle, puhelimelle ja muille säännöllisesti mukana kulkeville välttämättömyyksille. Ongelma ei olekaan itse tuote, vaan sen käyttäjä, joka ei muista siirtää lokerikkoa kassista toiseen. Pussukkamenetelmäkään ei läpäissyt avoimin mielin tehtyä testiä: pyykkipussiin päätyi kenkiä, kenkäpussiin vastaostettuja tuliaisia, eikä mikään valmiista kangaspusseista ollut omiin tarpeisiin sopivankokoinen.

Näiden kokeilujen jälkeen innostuin jonkinasteisena teknologianörttinä lupaavasta sovelluksesta, jonka avulla matkoille voi ennakkoon suunnitella asukokonaisuuksia. Kun yhdistelmät on mietitty valmiiksi, mukaan ei osu virhevalintoja ja turhia vaatekappaleita. Ja periaatteessa näin onkin, mutta puhelimeen ladattu appsi ei siinä auttanut. Jokainen vaatekappale pitäisi ensin kuvata ja tallentaa, ennen kuin pääsee testaamaan yhdistelmiä mobiilinäytöllä.

Tämä sinänsä houkutteleva puuha jäi odottelemaan väljemmän kalenterin aikoja. Toistaiseksi tyydyn tässä asiassa perinteisiin muistilistoihin – jollaisen toki teen ennen jokaista päivää pitempää matkaa: mitä vaatetta päälle, mitä kassiin, tarvitseeko lukemista tai ristisanoja ajankuluksi, onko muistettava tarralappuja ja teippiä työpajaa varten vai riittääkö pelkkä kouluttaja ilman tykötarpeita?

Ja jotain sentään parinkymmenen matkustusvuoden aikana ehtii oppia. Tennarit sopivat oikeasti jokaisen asun kanssa, ja juoksutrikoita ei viikon matkalla tarvitse kuin yhdet. Paras pakkausohje onkin: kun laukussa on tarkoin valitut kolme mekkoa, kaksi villatakkia ja se ihana punainen jakku, ota puolet pois. Silloin kaikkea on sopivasti.

Kategoria(t): Matkalla, arki | Avainsanat: , | Kommentoi

Tuvan täydeltä elektroniikkaa

Teksti on julkaistu JeppisWeekly-lehdessä marraskuussa 2017.

Marraskuisena tiistaina huomasin vasta koulutuspaikalla, että kannettavan tietokoneen VGA-liitin oli unohtunut kotiin. Salissa ei oltu varauduttu käyttämäni valmistajan laitteisiin, joten päivä alkoi sopivan koneen tai vaihtoehtoisen johdonpätkän metsästyksellä, jotta tilaisuus pääsisi alkamaan. Kaikki toki järjestyi parhain päin kuten näissä tilanteissa on tapana.

Edellisellä viikolla hankin uudet kuulokkeet älypuhelimen kanssa käytettäväksi: pienet ja sievät korvan taakse aseteltavat keski-ikäisen katu-uskottavuutta pönkittävät pääkallobrändin luurit. Mutta nepä eivät sopineetkaan uuteen puhelimeen, jossa ei enää ole minkäänlaista aukkoa langallisten ulokkeiden kiinnittämiseen. Siispä tilasin uudet, langattomat. Nyt minulla on kolmet kuulokkeet puhelimen kanssa käytettäviksi: yhdet musiikin kuuntelua, toiset juoksulenkkejä, kolmannet puheluita varten. Videoneuvotteluihin ja skype-yhteyksiin on lisäksi kannettavaan tietokoneeseen liitettävä sankamikrofoni.

Laitteiden, latureiden ja virta- ja kuulokejohtojen – tai johdottomuuden – synkronointi on nykyisellään vaativa laji, joka vastaa pitkän matkan pikajuoksua.

Siinä missä ennen tarkasteltiin nostalgian vallassa kenkälaatikoihin varastoituja kellastuneita tai punertavia paperivalokuvia, nyt käydään läpi huomattavasti isommasta laatikosta tai keltasankaisesta sinisestä kassista löytyviä viestintäteknisiä kerrostumia: useimmilla on nurkissaan mainiosti astalonakin toimivia kookkaita 90-luvun gsm-puhelimia, näppärästi aukeavia simpukkamalleja, ehkä myös älypuhelinten tukevarakenteisia esimuotoja. Tunnustan, että näiden lisäksi työhuoneeni nurkassa on kolme (3!) tuntemattomasta syystä toimimatonta tulostinjärkälettä, joiden ohi aika on toden totta pyyhältänyt.

Surullista tässä on tietenkin, että akut, laturit ja tarpeettomat koneet ja puhelimet ovat ongelmajätettä, jota Suomessa kertyy vuosittain satoja tonneja ja jota kärrätään rekkalasteittain laittomille kaatopaikalle erityisesti köyhissä maissa, joissa länsimaisen ylijäämän vaarallinen varastointi on tulonlähde. Yksi näistä kaatopaikoista on Accrassa, Ghanan pääkaupungissa. Afrikan manner tuottaa 1,9 miljoona tonnia elektronista jätettä, kun maailmanlaajuiseksi e-jäteluvuksi vuonna 2014 arvioitiin 45 miljoonaa tonnia. Tästä elektronisesta jätemäärästä vain 6,5 miljoonaa tonnia kierrätettiin ja suuri osa päätyi – ja päätyy – Accran kaltaisiin paikkoihin, missä tietokoneittemme, jääkaappiemme ja televisioidemme sisältämät myrkylliset raskasmetallit saastuttavat paikalliset vesistöt ja laitteist vuotavat vaaralliset kemikaalit sairastuttavat jätteenkerääjät.

Se että minulla on mielestäni oikeus hankkia uusia laitteita ja tarvikkeita nurkkiin lojumaan, tekee minusta osasyyllisen moneen ympäristöongelmaan, köyhyyden ja rikkauden epäoikeudenmukaiseen jakaumaan maailmassa, lapsityövoiman käyttöön ja elektroniikkatehtaiden surkeisiin oloihin kaukaisissa maissa. Olen huonon omatuntoni ansainnut.

Kategoria(t): Työ, Yhteiskunta | Avainsanat: , , , | Kommentoi

Yhtä juhlaa

Teksti on julkaistu JeppisWeekly-lehdessä joulukuussa 2017. Se perustuu Juhlan jäljet -kirjaan (Päivi Almgren & Päivi Jokitalo: Juhlan jäljet : kirjalliset todisteet. Avain, 2017)

*****

Suomi 100 -juhlavuoden loppukiri huipentui itsenäisyyspäivän tienoilla ja moni lukija lienee jo juhlallisuuksien uuvuttama. Senkin uhalla uppoudun adventtiajan innoittamana juhla-aiheeseen.

Muistan kuinka edellisen muuton yhteydessä laatikoiden uumenista paljastui osin jo kellastuneiden ja nurkistaan käpristyneiden paperivalokuvien kasauma. Kuvissa matkailtiin, muutettiin – ja juhlittiin. Harva kuva esitti elinpäivien enemmistöön kuuluvaa arkea, mikä somen ja älypuhelinten aikakauteen mukautuneelle tuli hienoisena yllätyksenä. Näinkö sitä maailmaa todella dokumentoitiin aikaisemmilla vuosikymmenillä?

Valokuvien perusteella tupaantuliaisissa istuskeltiin rennosti lattialla muovimukit kourissa, syntymäpäivillä puhallettiin käpykakun kynttilöitä sammuksiin, viisikymppiset poseerasivat arvokkaasti kodin näyttävimmässä nojatuolissa ammattiyhdistykseltä saatu viiri tai työkavereiden ostama konjakkipullo sylissään.

Tämän vuoden aikana osallistuin 100 kirjaa -lukuhaasteeseen ja tarkastelin samalla, miltä näyttää esimerkiksi joulun tienoo kotimaisessa kirjallisuudessa itsenäisyyden ajalla. Luku-urakan alkuvaiheissa hätkähdytti huomata, ettei suomalaisessa kaunokirjallisuudessa ensi näkemältä paljon juhlita, vaan eletään arkea ja kuitataan juhlan aiheet asiallisen lyhyesti. Hän kuoli. (Missä hautajaiset?) He menivät naimisiin kymmenen vuotta sitten. (Eikö päivää juhlittu?) Äiti täytti tasavuosia. (Missä kukat?) Eikö kukaan hurraa, eikö missään lauleta ja tanssita?

Rymyämistä tarinoissa esiintyy ja krapulaa podetaan, ennalta-arvattavan ketterästi löytyy syitä juominkeihin, mutta muuten juhlimisesta kirjoitetaan hämmästyttävän niukasti. Onko tämä samaa perinnettä kuin (juhlavuoden ulkopuolella) kovin harras, yksityinen ja hiljainen itsenäisyyspäivän vietto: ei karnevaaleja, ei kulkueita, ei kirkkaita värejä. Tai suomalainen joulu, jolloin sulkeudutaan perheen tai korkeintaan lähisukulaisten pariin? Eikö kirjallisuudessakaan avauduta juhlimisesta? Onko juhliminen turhanpäiväistä? Edustavatko juhlat realistisessa kertojaperinteessä kevyttä, triviaalia ja pelkkää pintaa?

Tarkemmalla lukutekniikalla alkaa juhliakin tarinoista löytyä. Anu Holopaisen hulvattomassa romaanissa Ilmestyskirjan täti todetaan, että ”Lampiset juhlivat yhdessä jokaisen syntymäpäiviä ja lisäksi joulua, loppiaista, pääsiäistä, vappua, koulujen päättäjäisiä, juhannusta ja rapukautta, Halloweenia sekä itsenäisyyspäivää.”

Muistakin romaaneista alkoi hahmottua kuvauksia riehakkaista ja iloisista syntymäpäivistä, haikeista eronhetkistä hautajaisissa tai vähemmän lopullisissa läksiäisissä, parisuhteiden onnellisista merkkipäivistä, tupaantuliaisista, ylioppilasjuhlista ja ystävien illanistujaisista.

”Kuin juhlaa”, todetaan myös monesta arkisesta ajanvietteestä ja tilanteesta, kun mieli on korkealla, asiat sujuvat kuin rasvattu, olosuhteet ovat puolellamme. Juhlaa voivat olla poikkeamat jokapäiväisestä menosta, kaikki mikä rikkoo arjen pysähtyneisyyden, tuottaa iloa, elähdyttää. Kuin juhlaa voi olla niin talvinen hiihtolenkki kuin arkinen kahvitauko, juhlalta voi tuntua ystävien tapaaminen ilman erityistä syytä, juhlan tuntua saattaa aistia elokuvateatterin katsomossa tai tiistai-illan konsertissa.

Marisha Rasi-Koskisen novellikokoelmassa Vaaleanpunainen meri yksi henkilöistä kysyy itseltään, mitä tekisi, jos aikaa olisi jäljellä vain yksi tunti. ”Pitäisinkö juhlat. Kutsuisinko ystävät koolle. Vetäytyisinkö yksinäisyyteen.”

Minä valitsisin ystävät ja juhlan. Siitähän juhlinnassa on kyse: luodaan elämyksistä muistoja, jotka virkistävät ja lohduttavat ankeina aikoina.

Kategoria(t): Juhla, Kirjat | Avainsanat: , , , , , , , , | Kommentoi