Voi elämän kevät ja syksyn lehdet

Jos sekasorto kasvattaa luonnetta, voisin jo jakaa omastani. Jouluun mennessä olen niin jalostunut, että kanssaeläjät kahdehtivat.

Vuoden stressipisteiden lähteet:

• sanoutuminen irti vakituisesta työpaikasta
• pestautuminen uuteen määräaikaiseen työpaikkaan
• asunnon myynti
• asunnon ostaminen
• muutto toiselle paikkakunnalle
• muuttolaatikoiden, kassien, säkkien ja huonekalupakettien keskellä eläminen n. puolen vuoden ajan

Syksystä selviytyminen vaatii tukevat keinot. Muitakin mielenrauhan lähteitä toki on, mutta yksi tehokkaimpia ovat hautausmaat. Ne ovat myös erinomainen turistikohde, jollainen löytyy joka kylästä ja kaupungista.

Viimeisin ulkomaan kohde oli kesällä juutalainen hautausmaa Berliinissä. Hietaniemen lisäksi suomalaisia suosikkeja ovat Naantalin hautausmaa, jossa erityisesti on jäänyt mieleen varmasti eläessään leppoisa heppu Oiva Humala, ja Purmossa sijaitseva Hvilan, jonka yritteliäät pohjalaiset perustivat jo ennen kuin lupaa yksityiselle hautuumaalle oli tullut.

Publishers Weekly listaa kirjallisia hautausmaita, joiden listaykkkösenä on amerikkalainen Sleepy Hollow, muiden muassa L.M. Alcottin, Ralph Waldo Emersonin ja Henry David Thoreaun lepopaikka. Listalla on lisäksi peräti kolme pariisilaista ja yksi moskovalainen hautausmaa, mutta ei yhtään lontoolaista. Asiaa voi kommentoida jutun perään osoitteessa: http://bit.ly/r1UFQ2 .

Näihin hilpeisiin tunnelmiin, kuulemiin ja näkemiin!

Kliseistä keskustelua kesäillassa

Ruotsalaiset ovat positiivisia, konsensushakuisia ja höyhenenkeveitä keskustelijoita, jotka hymyssäsuin kuittaavat vaikeudet voitetuiksi ja (muka-)kuuntelevat toistensa kovia kokemuksia myös haarukat herkkuillallisilla kilisten.

HS:n teeveesivuilla viime viikolla arvioitu ruotsalainen radiosta teeveeseen siirretty sommarpratarperinne voi sitä(kin) olla, mutta kovin kliseinen, kaavamainen ja stereotyyppinen oli kuva naapureista.

Kriitikon mielestä illallispuheenaiheeksi rankat elämänkokemukset olivat teennäisiä ja niiden käsittely sopisi kuulasta kesäiltaa paremmin savuiseen ja hämärään kapakkaan. Tämä ei siis ole suomalainen klisee? Miksi ankeita asioita pitää ruotia pimeässä? Miksi keskustelu on epäaidompaa aterioidessa kuin tuopin ääressä? Milloin keskustelukumppaneiden kuuntelusta tuli epäilyttävää?

Pienikenkäisen mietteitä

Oletko koskaan ajatellut, miten aamullinen kenkävalinta on vaikuttanut päivääsi? Jos oikein harmaana päivänä valitsee tylsät kengät, päivä ei ainakaan parane.

Kenkien valinnassa kannattaa tietenkin ottaa huomioon myös päivän ohjelma ja kenkien kulloinenkin käyttötarve:

Pitkällä junamatkalla joutuu tuijottelemaan omia jalkojaan, joissa on silloin tärkeää olla inspiroivat ja ilahduttavat jalkineet. Sopivia ovat kauniit ja kirkasväriset tai kiinnostavia yksityiskohtia tarjoavat kengät. Tällaisia ovat muun muassa paljettitennarit, moniväriset varvassandaalit tai erilaisin leikkauksin koristellut buutsit.

Konferensseissa ja seminaareissa kannattaa etenkin svamphuggaren pukeutua korkoihin, jotta kahvitauoilla voi keskustella kutakuinkin kasvokkain muiden osallistujien kanssa. Paikallaan istuessaan kengät voi potkaista edellisen tuolirivin alle. Näihin tilaisuuksiin sopivat piikkikorkoiset saappaat ja avovarvasavokkaat.

Myöhemmillä oppitunneilla selviää, mitä pitäisi pistää jalkaan kesäiselle terassille (muista toe cleavage!), kävelykadulla spatseeraamiseen, ystävien mökillä vierailulle ja hikiselle automatkalle.

Kiskot vie, kengät kuljettaa

Glitteriä ja glamouria vaatii se tilanne, kun on lähdettävä, vaikka tahtoisi jäädä. Hence, the sneakers.

Neljän ja puolen tunnin junamatkassa on se myönteinen puoli, että mieli ehtii siirtyä mukana. Seinäjoella voi jo avata koneen ja Tampereella siirtyä huonekalusivuilla surffailusta kiinteämmin työasioihin liittyviin sisältöihin.

Eilinen karvas tappiokin alkaa hälvetä – ehkä jalkapallokarmani kääntyy uudelle kotijoukkueelle onnekkaaksi!

Roosaa näkyvissä

Kenkäkaupan myyjä tervehti kaupungilla, salilla toivotettiin tervetulleeksi paikkakunnalle ja lounaspaikassa tarjoiltiin hymyillen. Mihin on tämä maailma menossa?!

Ruusunpunaiset lasit silmillä jopa Jaron vastustaja näyttää pinkiltä.

Naapurin liitutaulu

Minä: “Pitäis käydä Tiimarissa ostamassa liitutaulu, niin ei haittaa vaikka ständi jää messuilla tyhjäksi.”
Superkiva Naapuri (yksi niistä): “Mulla on työhuoneessa sellanen, haluaisitko lainata?”
Minä: “(Heräänkö kohta?)”

Minä: (Kirjoittaa tauluun asiallisesti ‘X:lle asiaa? Paikalla klo 14.”)
Kiva kaveri: “Pistä siihen alle, että jonotus on maksuton.”

Miten kaikki on nyt niin itkettävän ja liikuttavan hienoa? Saako näin mukavaa olla? Älkää nipistäkö minua.

Lainaa vain…

Tulivat pari tuntia etuajassa, tilatut 80 laatikkoa. Nykyisessä muodossaan vievät vain muutaman neliön lattiapinta-alaa.

Minä: voi kun kaikki vaiheet muutossa sujuis yhtä nopeesti.
Muuttofirman kuljettaja: epäilen.

Niinpä.

M-päivä lähestyy! F-dagen närmar sig!

Muuttaminen on tuubasta. Siis vaihe, joka seuraa Ihanan Uuden Asunnon löytymistä ja haltuun hankkimista  ja päättyy siihen kellonlyömään, kun pussit, kassit, säkit, laatikot, kaapit, tuolit, pöydät, kitarat, taulut ja piano ovat uusien seinien sisällä. Tuubasta ja hulluutta, jos sen tekee kolmatta kertaa neljän vuoden sisällä.

Viisi tehokasta pakkauspäivää, maalarinteippiä ja merkkaustussi: sovrum1, sovrum2, sovrum3, vardagsrum, badrum, kök. Skorum.

Jääkaapin ovi näyttää alastomalta, kun magneetit on riisuttu. Uuden kodin mustaan Smegiin ne eivät päädy, tarvitaanko magneettimaalia vai riittääkö taulu? Ah päätöksenteon vaikeutta.